Ilmanvaihdon käyttötapa on rakennuskohtainen ratkaisu
Ilmanvaihdon käyttötavat – eli miten ilmanvaihtoa ja sen tehotasoja käytetään eri vuorokauden aikoina – ovat viimeaikoina askarruttaneet monia tahoja. Koulukuntia ja mielipiteitä löytyy monenlaisia, mutta harvemmin käyttötavan valinta on perustunut tutkittuun tai mitattuun tietoon. Asia on todennäköisesti johtunut siitä, että aiheesta on ollut yllättävän vähän kokonaisvaltaisia tutkimuksia, suosituksia tai ohjeistuksia.
Pyrin tässä kirjoituksessa tuomaan esille muutamia näkökulmia käyttötavan valintaa helpottamaan. Lisätietoa aiheeseen liittyen löydät myös tänään (14.3) Sisäilmastoseminaarin yhteydessä julkaistusta ensimmäisestä Hyvä sisäilma –suosituksesta, joka antaa ohjeita julkisten rakennusten käytön ulkopuoliseen ilmanvaihdon käyttöön.
Käyttöaikojen valinta rakennuskohtaisesti
Ilmanvaihdon käyttötapoja on monenlaisia. Alta löydät listan yleisimmistä vaihtoehdoista:
· Ilmanvaihto käy aina mitoitusteholla.
· Yleisilmanvaihto suljetaan käyttöaikojen ulkopuolella, hygieniapoistoja lukuun ottamatta.
· Ilmanvaihto on osateholla käyttöaikojen ulkopuolella.
· Ilmanvaihtoa käytetään tarpeenmukaisesti. Tämä tarkoittaa esimerkiksi muuttuvailmavirtaista säätöä CO2-ohjausta hyödyntäen.
· Ilmanvaihtoa käytetään jaksottain.
Yhden tavan valitseminen koko hallinnassa olevaan kiinteistökantaan ei välttämättä ole kovin kauaskantoista. Käyttöaikojen ulkopuoliseen ilmanvaihtoon tulisi perehtyä mielellään rakennuskohtaisesti. Seuraavissa kappaleissa olen nostanut esille asioita, jotka kannattaa huomioida käyttötapaa valittaessa.
Älä sulje pelkkää yleisilmanvaihtoa
Yleisilmanvaihdon sulkeminen ja hygieniapoistojen jättäminen päälle, aiheuttaa rakennukseen usein turhan paljon alipainetta. Tämä saattaa irrottaa mahdollisista rakenteellisista epätiiveyskohdista ilmaan epäpuhtauksia ja jättää yleisilmanvaihdon piirissä olevat tilat tuulettumatta hallitusti raikkaalla ja puhtaalla ilmalla.
Huomioitavaa on, että vaikka paine-ero ulkovaipan yli olisikin pieni, voi rakenteiden kautta imettävä ilmamäärä olla huomattava, mikäli rakennus on epätiivis. En siis suosittelisi tällaista ilmanvaihdon käyttötapaa lainkaan.
Osatehon käyttö asettaa vaatimuksia järjestelmälle
Ilmanvaihdon osatehokäyttöön liittyy myös usein ongelmia painesuhteiden hallinnan ja ilmanjaon toiminnan näkökulmasta. Osatehon käyttäminen on kuitenkin varsin toimiva tapa käyttöaikojen ulkopuoliselle ilmanvaihdolle, mikäli tietyt reunaehdot täyttyvät.
Osatehoa käytettäessä tulisi kaikkien ilmanvaihtolaitteiden tehotaso olla mieluiten portaattomasti säädettävissä, jotta painesuhteita voidaan normaaliolosuhteissa hallita ja säätää. Lisäksi tuloilmanjaon huonetilaan tulee olla sellainen, että osateholla ei muodostu oikosulkuvirtauksia, joissa tuloilma virtaa suoraan poistoilmaan tuulettamatta tilaa. Kanaviston painetason laskiessa on myös mahdollista, että isoissa järjestelmissä osa tiloista jää tuulettumatta ja tilakohtaiset painesuhteet poikkeavat tavoitelluista, jolloin voi syntyä hallitsemattomia ilmavirtauksia rakenteiden kautta.
Useassa kohteessa ilmanvaihtojärjestelmän korjaus osatehokäytön hallitun toiminnan mahdollistamiseksi on tullut kustantamaan tuhansista kymmeniintuhansiin euroihin, joten osatehon käyttämisen hyötyä on syytä punnita tapauskohtaisesti.
Ilmanvaihdon jaksoittainen käyttö
Ilmanvaihdon jaksottaisella käytöllä tarkoitetaan sitä, että kaikki ilmanvaihtolaitteet suljetaan kaksi tuntia rakennuksen käytön jälkeen. Käyttöaikojen ulkopuolella ne käynnistetään 2-3 krt 1-2 tunnin ajaksi epäpuhtauksien huuhtelemiseksi. Menetelmää käytettäessä on tärkeää, että ilmanvaihto käynnistetään riittävän aikaisin (2-3h) ennen rakennuksen käyttäjien saapumista.
Jaksottainen käyttö on usein helpoin toteuttaa, eikä se aseta järjestelmälle kovin suuria vaatimuksia, joskin huomioitavia asioita löytyy mm. paineiskujen, takaisinvirtausten ja kylmissä tiloissa olevien ilmanvaihtokanavien suhteen. Myös mikäli rakennuksessa on paljon erillispoistoja, joita ei voida sulkea, kannattaa harkita esimerkiksi osatehokäyttöä tai soveltaa jaksottamista osatehokäytön kanssa.
Ammattilaiset avuksi käyttöaikoja suunniteltaessa
Yhteenvetona voi todeta, että ilmanvaihdon käyttötapa tulee määritellä tapauskohtaisesti huomioiden tarkasti rakennuksen todelliset käyttöajat. Käyttöaikojen ja käyttöaikojen ulkopuolisen ilmanvaihdon toiminta on suositeltavaa selvittää ammattilaisen toimesta paine-eroseurannan avulla sekä käyttötavasta riippuen myös ilmamäärämittauksia ja tarvittaessa ilmanjaon savukokeita hyödyntäen.
Kirjoittaja on Aren ilmanvaihdon asiantuntija.
